Aurinkoista uutta vuotta

Hyvää Uutta Vuotta 2016 ja liityin vegaani kerhoon..  kuvia ruoka tarvikkeista joilla aion selvitä tammikuusta.. tipatonkin se jokseenkin on.. tervetuloa kerhoon.

 aurinkokin on ilahduttanut päiviä näinä joulun ja vuoden viimeisinä päivinä, nyt on jo lunta luvassa, kai se sieltä tulee kun ehtii. Amaryllikset rakastavat aurinkoa. Niitä minulla on 3 kukkivaa.

 Aloitin Mootsien teot viher yrteillä.. Kourallinen pinaatin lehtiä, jääsalaatti kokonaan, kurkkua, avaokaadoa 1 kpl. Minttua, persiljaa. Kolmen viljan kuitulesettä. 1rkl  Hera soija proteeiini jauhetta 1 rkl. pellavansiemen rouhetta 1 rkl. Soijamaitoa 6 desiä   annoksesta saa  8 lasillista..  juotu on ja hyvää on.

Tänään teen vielä viher pohjaisen vähän muunnellen.. lisään omenaa ja ananasta..

Vilkas viikon loppu

 

Koiruus rakastaa lämpöä ja takkatulen loisteessa sitä on, lisäksi olen kutonut ulkoiluja varten vilapaitoja pikkuisille koiruuksille, joita on kolme

Muutakin kudottavaa riittää, pukinkonttiin mahtuu enemmän kuin ehdin tehdä

Lapasia, sukkia,  lämmintä ylle ja allen  vaikka onkin leutoa vielä

Tämmöisen ihanan kukkaasetelman sain ihanalta mies henkilöltä.

Pieni joulutonttu kuiskii:  --olkaa kiltisti, muuten saatte vain risuja...kääk..yritän olla ainakin ahkera. Kirja He eivät tiedä mitä tekevät on ollut pöydällä, ja lukenutkin olen, mutta en ehtinyt vielä pitkälle, mielenkiintoinen kyllä, lähinnä isä poika suhteen kuvaus, tottakai äitikin on kuviossa jossain sivussa..siitä sitten kunhan saan luettua.  Tyttärien kanssa kävin katsomassa  Kaikki äitini ja Kaikki tyttäreni.. ennalta kehuttu ja iloiseksi mainostettu.. mutta minusta se jäi jotain vaille, liian sketsimäinen näytelmäksi.. ehkä se vain oli minulle outoa, uutta.. taidan olla se juuttunut jolla ei ole kykyä olla muuttunut..Näyttelijät oli kyllä hyviä ja kun huomio että esitys oli koottuu, lukijoiden lähettämistä kokemuksista Kodin Kuvalehteen niin eihän sellaisesta ehjää näytelmää saa, kun on tyyppejä laidasta laitaan..

Olin lastenlasteni syntymäpäivillä. Tyttö täytti 15v ja poika 19v ja armeijan leipiin menossa kohta joulun jälkeen.. Dominoa pelasivat kovasti, ja rikkaita olivat oli hotelleja ympäri maailman, kurkistin mihin noista uskaltaisin mennä.. iikk.. en mihinkään.. kotimaassa paras.. no jos pakko niin Sidney tuntui parhaalta..

Hyvää Itsenäisyyspäivää kuvin ja sävelin

- Sun nimesi on maa

-

tarpeelliset kivet

Panivat syntymässä kiven sydämeen ettei sydän olisi liian kevyt, lähtisi lentoon.
 Panivat leipoessa kiven leipään ettei totuus syödessäkään unohtuisi.
Panivat matkaan lähtiessä kiven kenkään ettei tiellä turhaan tanssittaisi.

- Tommy Tabermann

En tahtonut herätä

Hän lähestyi minua hitaasti . Pysähtyi eteeni ja kosketti. 

Kuuma energia virtaus lävisti koko kehoni.

 Olin kuin virvatuli, keinuen onnellisessa kevyessä liekkien keinussa.

Istahdimme ranta-aitan terassille katsellen taivasta, jossa kuultavat lumipilvet leijailivat . 

Näimme jupiterin rengasvyöt kimaltaen kultaa ja kirjainkuvioita.

Hän sanoi: - Katso, tuossa on salattu koodi, jonka avain on kullattu.

Tuuli tuiversi,  kun taivaalta satoi alas suuria lumitähtiä, juuri silloin hän otti minut syliinsä.

Enkä tahtonut herätä 

sillä juuri silloin tiesin sen, hän on avaimeni tähtiin

kirjoitin uneni niinkuin sen näin..joskus todella harmittaa kun herää vaikka ei tahdo, juuri kun on avautumassa jotain todella suurta oivallusta tai mielenkiintoista kokemusta.

yleensä unet avautuvat silti jossain vaiheessa elämää..

Norma

Sofi Oksasen uusin teos Norma oli pieni pettymys.. Vika on varmaan minussa, minun oli vaikea pysyä mukana jopa ihmisissä, Ihmisten nimet olivat kuten Normakin jostain Esstin ja aina en tiennyt oliko kysymyksessä mies vai nainen, selvisihän se lopulta.
Tarinahan pyörii jokseenkin Helsingin Kallion ympyröissä, jotka ovat minulle tuttuja kun tytär asuu siellä ja olen ravannut kaikki Kallion nähtävyydet, niistä upein on Kallion kirkko ja ehkä 100 vuotian kirjasto.
Norman tarina pyörii kampaamoissa, hänellä kasvaa hiukset metrin päivässä..tämä on fantasiaa mutta Sofi tuo esille taitavasti naisten hiusten käytön.. Norman lähisukulaiset ovat lähes mafia tyypppisiä , rahan ja vallan himossa haluaisivat saada Norman haltuunsa ja tehdä miljoona pisnestä  turhamaisten naisten kauneutta parantaakseen.
Sehän on oikeesti in ja muotia että naiset joilla suinkin on rahaa ostavat aitoja hiuksia joko lisukkeiksi tai koko peruukkiin.. Hiukset kun on naisen kruunu.. Mutta kun mafia tekee siitä ryöstöä keräten köyhien maiden naisilta hiukset ja liittävät mukaan vielä sijaisäityeden tilanne muuttu jo monien henkeä uhkaavaksi.
Se jolla on valta ja raha ei katso inhimmilistä hätää ja riistoa.
Eniten himoittu uhri on tietysti juuri Norma, koska hänen hiustensa laatu sopii aivan kaikille, Norma on saalistajien pääuhri.
En halua paljastaa kirjasta enempää ettei mene lukuhalut kokonaan..
pari lainausta tyylistä.. /Alvar naputti sormiaan hänen edessään.
-Pitääkö kutsua apua?
Norma räpsäytti silmänsä auki
-Tuliko hän vaatimaan rahoja?
- Hän tuli kampaajalle. Onko sinulla ongelmia niiden ihmisten kanssa joilta hankit tukkaa? /

/ Lambertit ovat suuruudenhulluja, he haluavat koko maailman, he ovat valinneet ristiretkelleen oikeat alat, se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee miehet ja se joka pitää naiset tyytyväisinä, tyydyttää miehetkin ja se joka tohtoroi hius ja vauvakuumeisia ihmisiä, on heidän kuninkansa.

Tässä kitetyy kirjan ydin.. Kuningas on se joka hallitsee kaikkia mitä itse tahtoo

Hyviä lukuhetkiä

luovuuden sanoja

Runojani  elämän varrelta

Kolmesti syntynyt
                
Aitan portailla istuen
katson mennyttä tänään
Elän kolmatta elämää
Lapsenlapseni
                 uittaa kaarnavenettään
                 pihan sadevesien uomissa

vuolen pilliä pajupuusta
josta isäni taittaa oksan
ja tulen ylpeän nöyräksi

Ovenkarmin päältä haurastunut oksa
nauraa yhä voimaansa
varistaen sukupolvien pölyä

Matkalla 1

Kuljen vain yhteen suuntaan
yhä syvemmälle
                 Talvipeltoni on laaja
Sen keskellä on kevään saari
kiitäessäni hankiaisella
jään huurtamalle lähteelle
näen kuinka roudan alta
                 nousee hyinen vitsa
                 puhjeten auringon lämmössä
untuvaisiksi pajunkissoiksi
elämän silmuiksi koivun oksille
minun ilokseni
                 kerätäkseni niitä pyhien pöytään.




Matkalla 2

Okrainen syksy tuoksuu täyteyttään
akanoiden murentuessa jalkoihin
                 lyhenevät päivät kiirehtivät
                 kohti kaamoksen ydintä,
kuurapartainen ukko
kolkuttaa omantunnon ovea kysyen,
                 -Olenko tahtonut onnellisuutta?
Hiljaisuus vastaa
                 singoten sateenkaaren raketit
                 yönmustaan kupoliin.

Yhdeksän tornin linnake

Sain juuri luettua tämän kirjan.
 Qais Akbar Omar on kirjailija Afganiasta ja siitä hän myös kirjoittaa, teos on kronolokinen elänkerta teos ja siitä erityinen, että se kertoo Afganistanin sisällissodan ajasta nuoren lapsen kokemusten kautta, ja kertomus päättyy kun jatkuva pakeneminen lopulta päättyy viimeisen pahan väistyessä ja ainakin näennäisen rauhan tultua maahan. Qais on silloin jo yliopistossa.

Miksi halusin laittaa nyt kirja esittelyn?
Siksi että tämä kirja voi avata silmiä ja käsityksiä kaikille niille, jotka sanovat että nuoret miehet eivät saisi paeta , nyt Irakista tai Syyriasta. 

Maassa jossa on useita taistelevia sotajoukkoja, eikä yhtään tarpeeksi vahvaa hallitusta pitämään yllä rauhaa, tilanne on hirvittävä. Julmat armottomat vähä järkiset teloittaja joukot tappavat kaikki ketkä tielle osuvat. 

Perheet pakenevat . Tässä teoksessa he pakenevat oman maan sisällä kulkien pohjoiseen, itään, etelään ja länteen, vuorilta laaksoihin. Pako matkojen aikana he menettävät kaiken ja ilman onnekkaita sattumia menettäisivät myös henkensä.
Kirjaa lukiessani itkin usein. jotkut kohtaukset olivat niin järkyttäviä , että en ole koskaan osannut kuvitella, että ihmisestä löytyy helvetillinen julmuus. 

Kokoajan mukana kulkee myös pelastuksen ja rauhan ajan toivo siinä on valtava voimavara nuorukaiselle.

lyhyt lainaus kirjasta/ " "luulimme, että teidät molemmat oli surmattu. Isoisä kutsui koko suvun hautajaisiin. Kaikki nämä ihmiset ovat täällä siksi, että sinä ja isäsi ovat kuolleet.
-Lakkaa puhumasta typeryyksiä, minulla on kauhea nälkä ja haluan vain jotakin ruokaa.
- En minä pilaile Qais tämä kaikki on järjestetty teitä varten.
----Katso tuolla on arkkunne......Arkut on tehty puusta ja peitetty mustalla kankaalla.....- Mitä arkussa on ?
Koska minä siellä en ainakaan ole.
- Siellä on narukelasi, muutamia leijojasi ja parhaat marmorikuulasi, kouluvaatteesi, muistivihkosi ja päiväkirjasi"/


Suosittelen kirjan lukemista juuri nyt ajankohtaisen pakolaiskriisin ja varsinkin näiden hädän alaisten ihmisten vuoksi. Kirja valoittaa hyvin myös islamin oppia ja kertoo rehellisesti monista ongelmista jotka ovat meille suomen kansalaisille vieraita ja outojakin.

Mitä enemmän tunnemme totuutta, kaiken mielettömän vihapuheiden ja rasismin alta, sitä enemmän voimme ymmärtää ja kohdata ihmiset ihmisinä.

Ettemmme eksyisi vaan rakkaudella pysymme inhimmilisyyttä kunnioittaen kohdatessamme uusia kulttuureja

Pysähdyn ja katson kelloa

 

Elämä on lahja. Ainutkertainen valon ja hämärän leikki.
Läsnäolon hiljainen tuokio. Vain oma varjo vierellä ja päivän muisto.
Kiitos elämälle! Annoit jälleen hetken elää ja kokea tämän ohi kiitävän  tuokion  ja katsoa muinaisten muistojen silmään.
Elämän silkkilanka pingoitettu maailman yli, merin yli vain puolen minuutin päähän ja olen jo kaukana ja katson silmiisi yli Atlantin kuohujen, yli vuorien.
Olet siinä. Olet läsnä ja hymysi lävistää sydämeni sanasi tanssii ruudulla  rumbaa.
Niin kaukana ja silti lähellä. Tämän kaikkeuden keskellä.  Tämän kaikkien maailman ihmisten keskellä ,
juuri tässä voin kokea yksinäisyyden täydesti. Vain tässä juuri nyt kun olen kaiken keskellä.
Näen vain sielujen loputtoman tanssin hämärän rajamailla.
Tuhansin suudelmin kosketan jalkasi jälkiä tullakseni  vain lähemmäs,  yhä lähemmäs. Näen kaikki olet antanut, pyyteettömästi rakkaudella.

Ystävyys

Ystävyys on vaikeampaa
ja harvinaisempaa kuin rakkaus.

Siksi meidän täytyy hoitaa sitä
hellien ja tallentaa sydämeen.

Ystävä on sellainen,

joka tietää kaiken sinusta

ja vielä haluaa olla ystäväsi..

Kello käy ja aikani kulkee kohti tuntematonta.

Jotkut päivät ovat raskaampia kuin toiset.

Tuntuu kuin pilvet putoaisivat päälle,

eikä yksikään askel veisi eteenpäin.

Silloin pysähdyn ja vilkaisen kelloa,

se tikittää yhä vain vääjäämättä, välittämättä.

Kun lepään hetken aika unohtuu  ja

nukun ajattomuudessa. Hyvin kauniissa ajassa.

Siellä ei kello käy eikä ole kylmä eikä kuuma.

On vain hyvä olla ja kaikkialla liitävät

perhosten keveät sielut, ikuisuuden sumussa.

Tähtisateiden aikaa, elokuun lämmintä taikaa

Tähden lentoja näkyi yöllä ja voi näkyä vielä lisääkin.Minä näin niitä netissä, joku oli onnistunut kuvaamaan.

                                                    Entisen kodin muistelua
Minulla kasvoi sinistä ja lilaa kärhöä Tuusulassa asuessani, kun oli oma piha sinne tuli laitettua paljonkin kasveja. Aurikoisen pihan ympärillä kukkivat kesäisin toukokuusta lokakuuhun asti aina joku laji, keväällä liljat, tulppaanit, keskikesällä ruusut, kärhöt, kuunliljat. voi kun tuli ikävä omaa pihaani..

                                                    Nyt ollaan tässä ja hyvä näin

nyt asun kerrostalossa Helsingissä, erikoista pihassamme on se että se on suuri ja puistomainen, on suuria lehti ja havupuita, kukka asetelmia, pihakeinuja aikuisille ja lapsille, luonto on lähellä ja villiruusupensaat ovat kukkineet kehystäen talojamme, näitä on 5 rakennusta kaikkiaan.

hiihenkirnut on 50 metrin päässä pihasta

Vantaan joki 500 metrin päässä pihasta

 Tämä otos vantaanjoen partaalla on mielestäni kaunis. keskikesän syvä vehreä varjo virtaavassa joessa.

Pihapuisto on 5 talon keskellä ja ahkerassa lasten leikkipaikkana niin talvella kuin kesällä

Kukkia löytyy joka lähtöön..nyt laittoivat villiviiniäkin vanhan roskakatoksen seinille, kyllä kelpaa, siellä on nykyään talon moottoripyörät ja mopot kaikessa sovussa ja lukkojen suojassa.




mukavastihan tämä kesä on sujunut, vähän juhlasta juhlaan, huomenna on taas yhdet syntymäpäivät.
Sankarille ei voi ostaa kukkia, kun on allerginen joten ihan muuta keksittiin..

hyvää viikonloppua kaikille tutuille ja vierailuille.. Voikaa hyvin , hymyillään. 

Vahvuuteen sairastuminen

vahvuuteen sairastuminen

Itsensä hylkääminen, omien tarpeiden sivuuttaminen ja vahvuuteen sairastuminen johtavat usein uupumiseen ja jopa katkeroitumiseen. Silloin pelastaa terve kiukku ja viha.
Moni meistä suorittaa elämäänsä, tekee hirveästi asioita ja kantaa vastuuta toistenkin puolesta. Jotkut suorastaan sairastuvat vahvuuteen. He eivät salli itsensä väsyä vaan kuvittelevat, että heidän arvonsa on kiinni siitä, miten paljon he jaksavat suorittaa.
Pari- ja seksuaaliterapeutti ja johtava perheneuvoja Heli Pruuki sanoo, että liiallisessa vahvuudessa on itse asiassa kyse sisäisestä turvattomuudesta.
”Vahvuuteen sairastunut ei usko olevansa rakastettu ilman, että hän jatkuvasti ansaitsee rakkautta suorittamalla ja tyydyttämällä toisten tarpeita. Hänellä on valtava miellyttämisen halu.”

Uupumus uhkaa suorittajaa ja miellyttäjää

Kun oma itse unohtuu, ei elämäkään tunnu oman näköiseltä elämältä. Kun ihminen toimii, kuten muut haluavat –  tai kuten hän itse kuvittelee muiden haluavan – , ihminen kutistuu suhteessa muihin. Hän on aina vain muita varten.
”Kun ihminen hylkää jatkuvasti itsensä ja omat tarpeensa, hän saattaa myös uupua äärimmilleen.”
Heli Pruukin mukaan tällainen ihminen on kuin Tove Janssonin tarinan ”Näkymätön lapsi”. Tämä on niin säikytetty, että on ihan kirjaimellisestikin näkymätön.

Turvallisuutta ja kunnon kiukkua

Heli Pruukin mielestä ratkaisun avaimia ovat turvallisuus sekä terve kiukku.
Kun ihminen kokee olevansa turvassa ja hyväksytty sellaisena kuin on, hänestä tulee uusia pieniä osia ja piirteitä näkyviin.
”Mutta vasta kiukun ansiosta ihminen tulee lopulta kokonaan näkyväksi. Kiukku kertoo rajoista, sen tehtävänä on suojella ihmistä. On tärkeää oppia tuntemaan itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaan. On tunnistettava omat rajansa: mikä minulle sopii, mikä ei”, Pruuki korostaa.

Viha on myös ystävä

Kiukun ja vihan osalta kannattaa miettiä, miten sen saa käännettyä voimaksi sen sijaan, että se toimisi joko itseä tai muita vastaan.
”Vihaisuuskin on ystävä, kun sen oikein ymmärtää. On annettava itselleen lupa olla kiukkuinen, maisteltava sitä ja tunnisteltava, mitä sen takana on: ehkä pettymystä, loukkaantumista, väärinymmärretyksi tulemista, hylkäämisen kokemusta?” Pruuki kertoo.
Seuraavaksi ihmisen on mietittävä rauhassa, mitä hän tarvitsee. Miten hänen kannattaa jatkossa toimia. Ja mille vaatimuksille on pantava kerta kaikkiaan piste.
”Tämän jälkeen ihminen alkaa toimia, kuten hän sisimmässään haluaa ja tuntee. Vähitellen hän voi kasvaa itsensä kokoiseksi suhteessa muihin ihmisiin. Hänestä tulee näkyvä ilman liiallista miellyttämisen tarvetta.”

Tämä artikkeli Kodin kuva lehdessä sopii täydellisesti minuun itseeni. Tunnistan kaiken ja raskaan sisäisen tutkimisen ja asioiden sisäistämisen voin ehkä vihdoinkin antaa kaikelle syylle anteeksi, koska se on ainut tie todelliseen parantumiseen

Viileän ja sateisen kesän rehevyyttä

Kesän kukat rehoittavat kaikkialla.

Viljapelloilta kuuluu menetysten ääntä, kylmyys ja sade ei ole kypsyttänyt vehnää, ohraa..

Ruis on vielä toivossa saada hyvä sato

Koska olen vieläkin vähän huonossa kunnossa, kuntoitustakin huolimatta, kipeemmäksi niistä on tullut.

Toisaalta kunnon jumpasta kuuluukin tulla aluksi vähän kipuiseksi.

Tätä blogia en ole päivitellyt, kun on ollut aina jotain muuta mielessä.

vaikka Mustis kissan paijausta, me käydään vilkasta keskustelua, olen oppinut jo aika hyvin kissan kieltä:)

Ikkunalta on viety kukat pois, että Mustis saa katsella pihalla lintuja, oravia ja siilikin siellä joskus kipittää, ja jäniksiä pomppii silloin tällöin..

En ole matkustellut, vain lasten ja kaverien luona pistäytynyt , mökille en suostunut lähtemään, koska en viihdy siellä sisä tiloissa.. Mökillä pitää voida nauttia lämmöstä ulkona ja päästä soutelemaan ja useinhan sitä ennen katiskoja tarkasteltiin ja verkkojakin laskettiin sekä nostettiin..

Kotini on niin luonnon keskellä, vaikka onkin Helsingissä.. en kyllä enää ikinä haluiskaan keskustaan, meluun, pölyyn ja kivetyille teille.

Kyllä täällä pohjois hesassa on kivempaa, joki virtaa 500metrin päässä, puistossa on ohjelmaa milloin mitäkin. Kalliot ja metsä alkaa rapun pielestä. lähdetäänkö lenkille..

Tämä mandala on aiemmin tehty.. nyt minulla on uusia maalipötköjä ja kartonkia.. odotan ideaa ja sitten tuherran jotain ajatusta vaikka tästä kesästä.
Mietin mitä muistoja kesästä jää, yleisesti ottaen Kreikan velka kriisi on peittänyt alleen kotimaassa tapahtuvat muutokset.. Moni ei vielä arvaakkaan mikä kurjuus hyvin monia kohtaa syksyn tullen.

Perheen tapahtumista kyllä jää mieleen lastenlasten synttärit, vanhimman lapsenlapsen YO-juhla.
ja nyt ensi sunnuntaita samasta perheestä pääsee ripille poika..tällä kertaa onni suosii minua tilaisuus on ihan omassa kirkossa puolen km. päässä ..

Jos tämä sää lämpenee voin käydä mökillä tuolla lähellä meren rannalla, siellä on vanhin tytär perheineen ja kutsu on tullut.. mutta kun mummo parka on kylmän arka, jalkoihin tulee kramppeja ja untakaan ei oikein saa...mutta ainakin käyn, jos luoja suo.

Olisipa mukavaa istua veneessä ja lipua myötävirtaan, aurinko kuumottaisi poskia, jospa meille tuleekin oikein lämmin syksy...mistäpä tuota tietää..en muista koskaan aiemmin kokeneeni näin pitkää kylmää kesää,, melkein jo varasin lomamatkaa kanarialle, sehän on sopiva sään suhteen, lähes aina 25+

Jotain tuollaista nyt alan kaipaamaan ja voikin olla niin että  syksyllä karkaan valkoiselle hiekalle, ken tietää..

Piha näkymä parvekkeeltani, valot ja varjot läikehtivät kilvan tuulen heiluttaessa oksia.

Tämä kuva on Laajasalosta, siellä Saga neiti tepsutteli nukke kädessä, miljöö on aivan ihana..Lämpene nyt sää, että pääsen tutulle polulle.... ääh, kuulikohan se sää?   Saa nähdä..

Aikaa myöten

.

Aikaa myöten

olen varmasti saava

askeleet raskaat

ja sydämen viisaan.

Mutta kaivaten silloin

olen muistava kaukaa

tämän päivän kauniin ja tuskallisen

jona ikkunassa

minä yksin seisoin.

Sade ruusuja ruoski

ja muratti musta muuriin painautui

kuin ahdistettuna , tuskissaan.

Niin turvaa etsii

sydän ystävän luota

ja löytää lohdun.

Kuitenkin vaikein

on tyhjä päivä

kun rikkaus ruusun

on ryöstetty ammoin

ja muratti musta ja lehdetön

ja tuska ja hellyys

on itketty loppuun

ja rakkaudesta 

on jäljellä

uurteet poskilla vain.

runon on kirjoittanut Aae Tynni.julkaistu runokirjassa Aale Tynni Kootut runot vuonna 1964 toinen painos.

Sain tämän kirjan lahjaksi 30.11.1964     työkavereilta, jotka tunsivat minut silloin nuorena runotyttönä.

Tässä teoksessa on monta koskettavaa runoa, joita luen usein.. Tämä nyt julkaisemani runo on ensimmäinen jonka sisäistin voimakkaasti jo silloin.. 

Runon sanoma on niin valtavan realistinen ja vahva, että se alkaa elämään heti voimalla omassa elämässä.  

Nyt vuosien kuluttua tunnen yhä vahvemmin kuinka totta jokainen sana elää rinnallani..

Mantovanin ihana musiikki luo lempeää tunnelmaa ja sitä kuunnellessasi voit tuntea ruusujen tuoksun ja nähdä elänvirtasi kumpuilevat polut. Muistat onnellisten päivien heleät naurut, arkisten aamujen aherrukset ja kiireiset askeleet kotitöistä ansiotyön hulinaan. Muistat lasten riemut ja puolison hellän kosketuksen. Muistat perheen juhlapäivät ja olet onnellinen, vaikka jäljellä onkin vain uurteet poskilla, olet elänyt täyden elämän. 

Ihania kesän riemuja sinulle, iloitse jokaisesta pienestäkin ilon ja onnen hetkestä, elämä on ainutkertainen, mustat muratit kietoutuvat elämän päiviin vain muistuttaen kaiken rajallisuudesta. 

Elämme epävakaita aikoja, maailmaa emme voi muuttaa, iteämme voimme edes yrittää muuttaa, jospa vihdoinkin löytäisin sen viisaan sydämen.

Teema taika kuva K + runo trokee

kivikylän  kankahilla

kitukoivun  kuura kirvain

kara koskessa kimitti

kiputyttö  kyyhötteli

kipukivellä koversi

keskellä kipukiviä

kauhun kielet kiskottihin

kunnes kolmas  kourallinen

kyti koskena kuohuvan

kujahan kidan kadonna

kuningas kivien kantoi kotihin kaivanneen kiven Tämä piirtämäni ja maalaamani kuva  on ideoitu  Kallen Kallelan  Kiputytöstä.   Hänen maalauksensa on vain kolmivärinen, Sillä kuvalla on ollut hyvin voimakas vaikutus mieleeni. Asetelman valitsin saman, mutta väritin lämpimämmäksi, ehkä hivenen toivoa antavaksi, pienillä elävyyden lisäämisillä.. Kallen Kallelan vesi on kokonaan punaista ja kivet haalean vaaleita, ei koivua. En tosin osaa vaivaiskoivuakaan piirtää, mutta se oli pakko lisätä , samoin kuin Kara koskelle kimittämään. Vaikka se ei näy maalauksessani. Trokee oli hyvin vaikea, koska pakotin etsimään jokaisen sanan alkamaan K  kirjaimella. Tämä teemahan jääkin nyt kesätauolle mutta olisi kivaa jos jatkuisi  taas syksyllä. On kiva yrittää, vaikka ei osaa, sitä vaan vääntää parhaansa.. jos olisi enempi aikaa niin maalauksesta  saisi varmaan paremman..  Hyvää viikonloppua  kaikille vieraille.

T a i k a k u v a t
			lisää  K  taikakuvia
Tekstiä ei voi kääntää millekkään muulle kielelle, koska se on vahvaa murretta

Hento rakkaus- vahva muisto

Anssi

Anssi elämäni hennoin rakkaus. Lapsen puhtaudella, sielun täysi. Unohtumaton .
ANSSIN MUISTO

Päivä on tuulinen. Syystuuli on lähes raaka. Kävelen pojan vierellä tienpiennarta. Kävelytietä ei ole. Autot ajavat ohitse roiskuttaen rapaa. Pojan nimi on Anssi. Hän on pienikokoinen ja hentorakenteinen. Isommat pojat kiusaavat häntä milloin mistäkin syystä. Anssi on sotaorpo. Isä kaatui sodassa ja hänen äitinsä työskentelee kylällä pesten rikkaampien pyykkiä ja siivoten koteja.

Anssilla on kuluneet housut ja paksu käsinkudottu villapaita. Sen päällä on ohut pusakka. Anssi sai koulusta paksumman pusakan talveksi. Opettaja jakoi niitä sotaorvoille. Anssi olisi tarvinnut kyllä kunnon kengätkin, mutta ehkä hän saa ne vielä ennen pakkasia. Anssilla on vaaleat ohuet hiukset ja siniharmaat silmät. Ne katsovat arkana ja tutkien ympärille. Hän on hiljainen, mutta kun hän hymyilee on kuin taivaasta sataisi keijuja.

 Kävelen edellä. Meillä on sama koulumatka. Anssi asuu melkein naapurissa. Joskus me leikitään metsässä ja kiipeillään puissa. Tulemme lähelle rautatieasemaa. Siinä on puomi alhaalla. Juna on tulossa jostain suunnasta. Pysähdyn ja vilkaisen taakseni. Anssi roikottaa reppuaan ja kaivaa sieltä jotain. Se on sininen nenäliina. Hän niistää nenänsä ja tunkee liinan reppuunsa.

 Juna kiitää ohitse hurjaa vauhtia. Juoksen puomille ja katselen kuinka se nousee hitaasti ylös.

 Anssi juoksee keskellä tietä ja samalla hetkellä näen suuren rekan, joka yrittää jarruttaa. Sen nopeus on valtava ja sen koko kasvaa silmissä. Anssi katoaa hetkeksi silmistäni.

 Näen pysähtyneen rekan mustan pyörän ja sen alla ja sivulla Antin ruhjoutuneen vartalon osia. Verisiä lammikoita ja murskaantuneen pään. Anssin aivot ovat rekan pyörien edessä, kuin jokin kuutamokiisseli .

 Kuljettaja astuu ulos korkeuksistaan ja näen hänen silmistään saman kauhun, jota kenenkään ei pitäisi nähdä. Ei koskaan ei missään.

Tuijotan typertyneenä rusentunutta päätä ja valkoharmaata lientä, joka alkaa levitä tielle, kuin rikki mennyt kananmuna.

 Anssi missä sinä olet? Anssi missä sinun naurusi helisee, kuin keväisten keijujen kellot? Anssi! Sinä olet ilmassa ja leijut sormilleni ja puristan sinut mieleni pohjaan asti. Sinä olet siellä ikuisesti. Sinä elät minun muistoissani.

 Onko sinun hymysi yhä hellän arka, muistatko? Kuinka me kerran kuljimme saman saraheinän reunustamaa polkua ja sinä imit suolaheinää ja nauroit. Samalla suureella sammaleen pehmentämällä kivellä me istuimme ja minä kerroin sinulle Jaakobin pojista. Siitä kuinka veljet heittivät Joosefin kaivoon, että Hän ei olisi enemmän rakastettu.

 Ja hän pelastui ja hänestä tuli Suurmies Egyptin maassa. Hän armahti veljet tavatessaan. Sinä olit iloinen, että hän armahti. Niinkuin me pelmusimme metsikössä ja kiipesin sinuun majaasi kahden vanhan puun oksille. Olimme hiljaaa rintarinnan ja kerroimme minkä hahmon näimme puotapilvissä. Käsikädessä me juoksimme kotiin ja kailotin suvivirttä. Jo joutui armas aika..

Oliko Anssin suojelusenkelillä  vapaapäivä, vai onko kohtalomme ja elämänpäivämme todella ennalta määrätty.

Niin moni Anssin kaltainen viaton ja hyvä lapsi ja nuori on lähtenyt tästä elämästä äkillisesti,
Jokaisen lähteneen jälkeen on omaisten ja ystävien suru pohjaton.

Olin itsekkin silloin lapsi, kuvat tapahtumasta näkyvät mielessäni heti kun näen suuren rekan, tai kuulen nimen Anssi.

Elämämme , kohtalomme ja tahtomme ovat yhtä.


( tämä tosi tarina on siirretty tänne talteen, vanhasta blogistani joka poistuu käytöstä, toukokuun 16pv.)

koska ihminen on valmis

.

 .

Sydämeeni istutan salaisen puutarhan.

 Vihreät keitaat ja tuoksuvat kukat.

 Veden solina ja

tuulen humina on musiikkia korvissani.

Päivän kimaltaessa 

lampeni kalvoon

näen elämän varjojen tanssin

Aika katoaa

olen tässä 

aistien

 laventelin tuoksun

pehmeä sammal suutelee jalkojani

muistojen nauha kiertyy auki

kaikki nuo vuosien äänet

kimpoavat korviini

ensi itkusta viimeiseen

helisevästä naurusta rahisevaan

nuoruuden silkki-ihosta

kokemusten juomuihin

vanhuuden luomiin 

ja kuiviin silmiin

vain  odotus

jäljellä

Mitä on puutarhani takana, edessä päällä ja alla?

Näenkö tarkoitukseni täyttyneen

vai olenko hukkaputki?

Sydämeni puutarha on muuttunut näkyväksi

kaikki muu on kadonnut

ja niin minä kävelen ruusut kädessäni

sinua kohti

askel askeleelta

kerron sinulle

miten viime yönä lähes tavoitin sinut

mutta pelko 

se lopullinen luopuminen pysähdytti

peruutin ja kuiskasin

en ehkä ole vielä valmis

sinä vain hymyilit ja kysyit

- Koska ihminen on valmis?

Virpojat keräävät jo pajun oksia

Alkoi tulla viestejä korviini, että pikkunoidat koputtelevat ovelleni ja virpovat huoleni taivaan tuuliin ja tulevaksi ajaksi monenlaista hyvää..  siispä ostin suklaamunia ja karkkia Palmusunnuntaita  odotellen.. Vuonna 1972  synnytin terveen ihanan tytövauvan Palmusunnuntaina, pääsin kotiin juuri sopivasti Pääsiäiseksi.  Nyt tämäkin vauvani on neljän ihanan lapsen äiti ja niin aktiivinen menijä, tekijä, harrastaja ja lisäksi tunnen syvästi minuakin rakastava tytär. Aina valmiina auttamaan kun tarvitsen  pientä apua.. Onneksi  olen jo toipunut pahimman yli ja odotan kevään repeämistä ja lämmintä kesää.

Pieni runoni joka lienee julkaistu aiemminkin jossain...sopii  pyhyyden ylistykseen  , kaikkeen uuteen toivoon ja rakkauteen. 

Pyhyys

Katso, taivas kirkastuu

edessäsi seisoo lapsi

varjo kulkee yli

nät vanhuksen muodon

harteillaan

ikuisuus

muotonsa muuttuu

naisen olemukseen

kadotakseen

hämärään

Kuule, kellot soivat

enkelit laulavat:

Hän on

Isä

Äiti

ja lapsi

ikuisesti

tahraton pyhä !

Hyvää naisten päivää kaikki naiset, neidot ja tyttäret

.

Video  edustaa yhden hyvin vahvan naisen elämäntyön ja elämänkertakin

on melkoisen dramaattinen...
 fi.wikipedia.org/wiki/Frida_Kahlo

Frida Kahlo – Wikipedia

- Ystäväville

 Minun luona kävi yksi tytär perheineen perjantai iltana, juotiin teetä laskiaispullien kera, ihan itse tein:) muutaman yötunnin jälkeen tulee toinen tytär perheineen.  Kiitos luojan ei tarvitse tuntea olevansa yksin kun on lasteni perheet lähellä.. ja muutamia naapuri tuttujakin, sekä nettikamuja.

Helsingissä on silti paljon  hyvin yksinäisiä ihmisiä, heistä suurin osa eläkeläisiä, mutta sekaan mahtuu hesassa paljon muistakin ikäryhmistä.

  Yksinäisyyteen on monia syitä, kaikki eivät ole yksinäisiä ihan omasta tahdostaan, vaan olosuhteiden, sairauden, tai muun vakavankin elämän muutoksen vuoksi.

  Toivon että jokainen ihminen miettii onko hänen tuttujensa piirissä yksinäistä ihmistä ja yrittäisi lähestyä lempeän rohkeasti.
On niitäkin jotka viihtyvät yksin, nauttivat omasta vapaudestaan, tai ainakin sanovat niin, mutta heilläkin on joskus kaipauksen hetkiä. Kukaan tuskin suuttuu jos  soitat ja kysyt, mitä kuuluu ja kuuntelet tarkoin,  ja tarjoat tapaamista tilanteessa sopivassa paikassa.

Minä olen nyt ollut vapaaehtoisesti yksin, pitkäksi venähtäneen sairauden takia. Onneksi näyttää jo valoisammalta, kun jäät sulavat  lähden jälleen ihmisten pariin. Olen mukana kirjoituspiirissä, eläkeläisten piireissä, seurakunnankin piirissä käyn joskus, sekä osallistun kirjoitus, maalaus sekä jumppa juttuihin.  Mieleeni tuli, että yksi parhaista läsnäolon jakamisen paikoista on yhä retriitit.
Siellä ei höpötetä , ei puhelinta, ei tietsikkaa, ei televisiota,  vain hiljaisuus ja ohjaajien puheet ja yhteiset laulutuokiot. Luonnossa liikkuminen ja askartelu usein sallittu, esimerkiksi kirjoittaminen, ja maalaus. Runoretriitit on ihania. osallistukaa jos vain voitte. Retriitissä puhumiselle annetaan yksilö aika pastorin kanssa, siinä keskustelussa voi joko kertoa  omista tunteistaan, tapahtumista tai kysyä asioista joihin kaipaa lisä tietoa.  Kokemus on ollut minulla joka kerta ainutlaatuinen.

Hiljaisuus on sielun lääkettä-   

Ihme

.

Laitan tänne nyt lempi biisini jonka kuunteluun en ole vieläkään kyllästynyt.

Näin helmikuun heleinä päivinä sopii  pieni runo, jonka olen kirjoittanut ensimmäiseen kokoelmaani-

Ihme

Huurre huntu paljailla oksilla

untuvariisiä varisee

pupujussin keväthäissä

taivaan peili pisaroi

puron jääparketilla

Olen vaiti- kuulen kevättalven 

tuisku tuulen huminan

hennot

pitsihiutaleet ripsilläni sulavat

Näille lapsenlapsille olen kirjoittanut runoja ja nyt niitä kirjoittavat myös he itse. Tämä on elämän kulkua eteenpäin.

 Syntymäpäiväni vietettiin lasten ja lastenlasten kesken. Kakku kahvit juotiin ja vähän syötiin ruokaakin.

 Parhaimmat vieraani

 Iltaisin  tulee kudottua ja milloin mitäkin. Valkoiset unisukat tein itselleni että ei krammppaa jalkoja yöllä.  Toiset sukat tyttärelle ja hänen tytölleen. Pipo on vähän kesken tekoinen, saa nähdä kenen päähän kelpaa.

Ulkona on nyt tiet niin jäässä että pysyn sisällä. Vaikka talkkari on hiekoittanutkin  niin silti on minulle köpelölle liian liukasta. On minulla piikkejä kengän pohjiin ja kyynärsauvassakin on piikit ulkona, silloin kun on pakko mennä. Eihän tätä talvea enää kauan kestä, jos 6 viikkoa vielä niin jo alkaa pajunkisssat heräillä. Vai mitä arvelette. Pian tämä aika hurahtaa.

Toivotan lukijoilleni oikein leppoisia aikoja.. kohta on taas uusia juhlia..ystävänpäivät ja lapsenlapsillakin synttätreitä

Voikaa hyvin  ja nauttikaa hiihtämisestä joilla on terveet jalat. Minulle se aika on taakse jäänyttä.
Nuorena tykkäsin hiihtää  usein  ja vielä  aikuisenakin .